Kissa on luonnostaan lihansyöjä ja sen proteiinin tarve on suurempi kuin koiralla. Kissalla onkin parempi kyky muuntaa proteiini energiaksi, ja korkealaatuista eläinproteiinia se tarvitsee mm. elimistön typpitasapainon pitoon, lihaksistoon ja välttämättömien aminohappojen saannin takaamiseksi. Proteiinia kuluu myös turkin ylläpitoon. Eläinproteiinien sisältämistä aminohapoista kissa tarvitsee erityisesti tauriinia ja arginiinia. Lisäksi ravinnossa tulee olla tarpeeksi rasvaa, kivennäisaineita, vitamiineja ja välttämättömiä rasvahappoja, kuten omega 3- ja 6- rasvahappoja. Luonnossa kissa syö mielellään pieniä jyrsijöitä luineen ja sisäelimineen. Kissa ei tarvitse lainkaan hiilihydraatteja, mutta pieni määrä kuituja, mielellään eläinperäisiä, voi parantaa kissan vatsan toimintaa, kun taas liiallinen kasvikuitujen antaminen vääristää suoliston mikrobikantaa.
Kissalle ihanteellisinta olisi syödä useita pieniä aterioita päivässä, aivan kuten se saalistaisi luonnossa vapaana eläessäänkin monia kertoja päivässä. Paastoaminen kissalle ei sovi lainkaan. Laadukkaan kissanruuan lisäksi kissalla pitää olla aina tarjolla puhdasta ja raikasta vettä, sillä kissat ovat luontaisesti huonoja juomaan, ja luonnossa valtaosa niiden nesteensaannista tulee ravinnon kautta.
Kissan päivittäinen ravinnontarve riippuu monesta seikasta, kuten iästä, aktiivisuudesta ja elämäntilanteesta. Kissan ruokinnan muutokset on aina tehtävä vähitellen, jotta sen elimistö ehtii sopeutua muutokseen. Kissanpentu on hyvä totuttaa monipuoliseen ravintoon jo sen herkkyyskaudella 12-14 viikon ikään mennessä, sillä vanhempana kissan ensireaktio on monesti kieltäytyminen uutta ruokaa tarjoillessa. Erityisesti suutuntuma on kissalla tarkka uuteen ja erilaiseen ravinnon koostumukseen, ja sen herkkä hajuaisti varoittaa kaikesta poikkeavasta. Kissalla on myös valtava synnynnäinen tarve toteuttaa lajinomaista saalistuskäyttäytymistä. Sisäkissana elävillä tämä tarve harvoin täyttyy, ja siksi ympäristön virikkeellistämiseen on hyvä nähdä vaivaa. Ruokinnan järjestäminen muistuttamaan mahdollisimman paljon kissan luontaista ravinnonhankintakäyttäytymistä leikin kautta tukee luontaista saalistuskäyttäytymistä ja näin myös kissan hyvinvointia.
